Synttäripoika!

Shaggyn passin mukaan poika on syntynyt 1.8.2008. Päivä on tietenkin vain arvio, sillä Shaggyhan löytyi tarhan lähistöltä pahvilaatikossa sisarustensa kanssa. Elokuun 1. on kuitenkin meillä juhlapäivä, silloin on pörröturkin juhlapäivä!

Shaggy on jo neljävuotias, mitä se ei tunnu itse tietävän. Tai sitten poika luulee että sen ikäisten kuuluu vielä käyttäytyä kuin pahaisten pentujen. Shaggy on pentumaisin aikuinen koira mihin olen koskaan tutustunut, tuntuu aika hassulta edes käyttää siitä sanaa aikuinen. Shaggy ei kuitenkaan ole mitenkään mahdoton, se osaa kyllä kuunnella ja totella kauniisti. Toisinaan joutuu vaan pyytämään pariin otteeseen ennen kuin alkaa tapahtua ja sittenkin käsky saattaa unohtua kesken kaiken. Tottelematon se ei ole tahallaan, eikä edes omapäinen. Shaggy haluaa kovasti olla mieliksi, mutta aina ei vain pysty kun on niin kivaa ettei malta!

Shaggy saa usein hepuleita. Ensin alkaa läähätys ja pään kallistelu, sitten alkaa ympäriinsä sinkoilu. Lenkillä poikaa on välillä vaikea saada rauhoittumaan jos se ehtii kerätä kierroksia muista koirista. Välillä taas se hyökkäilee velipojan kimppuun kun pelkkä kävely ei tunnu vievän voimia riittävästi. Tämä ei ole sallittua, koska hihnassa riekkuminen ei ole turvallista kaupungissa. Torujen jälkeen hävettää ihan kauheasti, mutta piankos se unohtuu..

Mikäs se tämä on.. sammakko!

Mikäs sulla siellä on? Näytä!

Tämä on kyllä MINUN.

Päivä Shaggyn ja Rokin kanssa

Arkiaamu, kello soi puoli seitsemän aikoihin. Koirat kääntävät kylkeä ja jatkavat tuhinaansa sängyssä. Kyllä, meillä päästetään koirat lakanoihin. Tassut meillä pestään aina ulkoilun jälkeen, joten hiekasta ei ole harmia. Lakanapyykille päästään ehkä vähän normaalia useammin, mutta se ei meitä haittaa. Ja karvat lakanoissahan vain lämmittävät viileinä talviöinä ;) Kun kello alkaa olla yli seitsemän, silmät alkavat aukeilla. Pääsisiköhän jo ulos! Meillä ei muuten koskaan saa mainita ääneen sanoja, ulos, mennään tai pissi, ellei sitten halua innostuttaa ajokoiramixiä Rokkia ihan tosissaan. Se vaatii heti tilille sen joka erehtyy sanomaan jonkin noista taikasanoista, ulina ei meinaa loppua millään. Pojat ulkoilevat aamulla vartin-puoli tuntia. Aamulenkin jälkeen mennään tassunpesun kautta aamupalalle, tämä on epäilemättä Säkin mielestä parasta aamussa! :) Rokki on nirsompi, mutta mutustaa yleensä aamupalan kiltisti. Pojat syövät nappuloita sekoitettuna kosteaan ruokaan.

Aamupalan jälkeen jäädään kaksistaan veljen kanssa kotiin, oikeastaan ihmisten lähtemistä ei ehdi kauheasti huomatakaan, sillä eteen kannetaan lihapullalla täytetty kongi. Namm! Päivällä painitaan veljen kanssa, täytyy sanoa että tarkempaa tietoa päivän puuhista ei ole. En ole ihan varma haluanko tietääkään, mutkalla oleva päiväpeitto kertonee kaiken tarpeellisen. Shaggy on aika haukkuherkkä, joten kotiin jätetään aina radio päälle ettei joka risauksesta tarvitse varoittaa. Turhaan se ei kuitenkaan hauku, vaan aina johonkin ääneen liittyen. Luulenpa että postinkantaja saa meiltä joka päivä mojovat haukut :D

Seuraava pikalenkki tehdään heti viiden aikoihin kun pääsen töistä. Lenkin jälkeen namitellaan Dentastixeillä. Sitten muutama tunti painia ja laiskottelua ja tunnin iltalenkki! Lenkin jälkeen iltaruoka, iltapainit ja unille. Pojat saivat jouluna oikein spessuherkkua, kunnon rustoluut. Säkki tuhosi omansa hetkessä, Rokin piti ensin yrittää piilottaa sitä. Se kulkee luu suussaan, vinkuu huolestuneena ja sovittelee sitä eri paikkoihin. Jos joku näkee minne se jäi, täytyy piilotus tehdä uudestaan. On se rankkaa kun on omaisuutta!

Elämää pennun kanssa

..nimittäin Shaggyn. Shaggy on 3-vuotias pikku nöpönenä, täysi pentu edelleen. Poika innostuu helposti, syttyy sekunnissa eikä tahdo helposti rauhoittua. Eipä ole kerta eikä kaksikaan kun lenkillä riehuvaa liehuturkkia on ihasteltu ja kommentoitu että "vooi, se taitaa olla pentu..". No niin on, eikä taida olla aikuistumassa ihan heti. Töistä kotiin tullessa ei voi tervehtiä oikeastaan ollenkaan, ettei tule pissa pelkästä jälleennäkemisen riemusta. Pihalla pienikin ärsyke saa pojan riekkumaan ja hyökkäämään viattoman isoveljen kimppuun naskalihampaineen. Lenkin jälkeen hississä jos sattuu katsomaan Säkkiin päin, alkaa armoton innokas läähätys ja häntä paukkuu hissin seiniin. Sellainen on Säkki, aina innokas.

Sisällä ollaan välillä ihan pulassa kun isovelikin innostuu leikkiin ja pojat juoksevat ja painivat pitkin lattiaa. Siinä ovat vaarassa niin pojat itsekin kuin kodin irtaimisto ja ihmiset kun vähän vajaa (päästä etenkin) 40 kiloa koiraa sinkoilee seinältä toiselle. Päivisin näillä kahdella on vähän kyseenalainen vakioleikki - sängyn valloitus. Kuvio menee niin, että Rokki nukkuu sängyssä, mutta Säkki päättää että uni riittää jo. Sen jälkeen ryhdytään hyppimään sänkyä vasten ja puraisemaan joka hypyllä veljeä. Rokki yrittää olla kuin ei huomaisikaan, vaikka henki ei tahdo kulkea kun pieni piraija puree kaulasta. Lopulta sekin luovuttaa ja alkaa hyökkäillä ja murista sängyltä takaisin. Lopputuloksena lakanat ja peitot löytyvät tuhannen mutkalta eikä päiväpeitosta ole enää tietoakaan. Pitäisi varmaan kehittää jokin kiinni naulattava malli että pysyisi edes päivän paikallaan..

Shaggy oli aiemmin kova varastelemaan vaatteita ja tavaroita, nykyään sitä sattuu enää harvemmin. Se on oikeastaan todella kiltti koira jos pikkuvikoja ei lasketa. Luulen, että vanhempi jo tavoille oppinut koira on auttanut sitä sopeutumaan nopeasti ja oppimaan talon tavat. Ruoan hotkiminenkin on jo ohitsemennyttä aikaa; on varmaa ettei veli tunge kupille joten ehtii vähän nautiskelemaankin. Rokki puolestaan on ollut aina nirso, se ronklasi jo osan ensimmäisestä ateriastaan meillä. Säkin myötä ruoka on alkanut maistua huomattavasti paremmin, varmaan osaksi siitä syystä että rymyäminen vie energiaa. :)

Tuntuu kummalliselta ajatella kun katsoo sängyssä selällään loikoilevaa koiraa, että se on joskus asustellut tarhalla Romaniassa. Säkkihän on siitä onnekas että se on päässyt tarhalle jo pentuna eikä ole joutunut elämään kadulla. Olen itse todella herkkä kaikelle, mikä liittyy eläinten huonoon kohteluun. Minä en voisi mennä Romaniaan auttamaan, minä voin pahoin jo kotimaisista eläinrääkkäysuutisoinneista. Onneksi moni muu pystyy siihen, iso kiitos ja hatunnosto heille.

Tässä vielä yksi, ilmainen ja helppo tapa jeesata vähän romanialaisten koirien elämää. Voit liittyä maksutta kky:n tukijaksi: http://sharewood.org

Loppukevennyksenä vähän poikien revittelyä koirapuistossa viime kesänä:

Kuinka Shaggy päätyi meille

Enpä olisi vielä vuoden 2010 alussa arvannut, että jo kevättalvella meillä asustaisi pieni hauveli Romaniasta. Säkki (tai Shagie kuten passissa lukee, rakas lapsi ja nimien määrä jne.) pääsi kyllä yllättämään täysin. Olin katsellut jo hyvän aikaa muutaman järjestön sivuja, jotka auttavat koiria ulkomailla ja tuovat niitä Suomeen adoptoitavaksi. Shaggy tuli Suomeen Kodittomien Koirien Ystävät ry:n kautta, heidän sivuillaan näin ensimmäisen kerran kuvan pojasta www.koirienystavat.com (Shaggy löytyy osiosta 2009 kodin saaneet). Shaggy kuuluu niihin onnekkaisiin, jotka oli jo tuotu Suomeen odottamaan omaa pysyvää kotia. Suomeen tuodut koirat ovat kotihoidossa jollakin, joka ilman korvausta haluaa auttaa löytämään kodin koiralle. Shaggy asusti Helsingissä, sen esittelytekstin alla oli linkki kodinetsintäblogiin http://koditonshaggy.blogspot.com/. Sinnehän minäkin toki sitten itseni klikkasin. Aloin lukea blogia - luin kaikki postaukset siltä istumalta. Mirzan kirjoitettua kuinka Shaggy toivoi omaa kotia Joulupukilta mutta ei saanut sitä, olin jo täysin menetetty tapaus.

Eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa neuvottelut avopuolison kanssa (jota muuten ei tarvinnut suostutella ollenkaan sen jälkeen kun oli lukenut Shaggyn blogia) ja täyttää kiinnostuslomake yhdistyksen sivuilla. Olimme jo pidemmän aikaa halunneet toisen koiran Rokin kaveriksi, joka oli selvästi passivoitunut ja kärsi kaverin puuttumisesta. Rokin pentuaika oli kuitenkin melko hankala eroahdistuksineen kaikkineen, joten pennun hankinta suorastaan kauhistutti. Me ehkä tarvitsimme toista koiraa jossain vaiheessa, mutta Shaggy tarvitsi meitä nyt. Siispä täytimme lomakkeen ja jäimme odottelemaan jännityksellä kelpuutettaisiinko meitä "adoptiovanhemmiksi".

Hyvin kävi ja matkustimmekin Rokin kanssa tapaamaan tulevaa pikkuveljeä, tai ainakin ottamaan selvää hyväksyisikö Rokki Shaggyn kaverikseen. Lopputulos onkin nähty Shaggyn blogissa eli pojista tuli veljekset :)

Shaggy ja Rokki

Shaggy on nyt kolmevuotias pieni romanialainen. Shaggyn eli Säkin veli puolestaan on viisivuotias seropipoika Rokki. Säkin aikaisemmista vaiheista voi lukea täältä: http://koditonshaggy.blogspot.com/

Shaggy

Säkillä on siis ollut koti jo puolitoista vuotta, aika on tosiaan mennyt nopeasti! Vaikea kuvitellakaan enää ettei tuo pieni söpöliini makailisi sängyllä koivet pystyssä. Alku ei tietenkään ollut yhtä helppo - miten se edes voisi olla. Vanhempi koiramme kuitenkin yllätti meidät täysin ja on ollut alusta asti Säkin tuki ja turva. Rokki on ollut loputtoman kärsivällinen vaikka pikkuveli on kuinka vienyt Rokilta lelun ja murissut sitten, pureskellut Rokkia korvista ja pissannut sen peitolle. Nämä kaksi ovat parhaita ystäviä ja täysin erottamattomat.

Kaiken kaikkiaan Säkin kanssa on sujunut hienosti. Poika on ollut täysin terve, se tuntuu olevan maailman onnellisin pieni hauva. Aamulla herätessä on kivaa, lenkillä on kivaa, ruoka on hyvää, veli on hauskinta seuraa ja suukkoja satelee kaikille!

Rokki puolestaan on onnekas koira alun alkujaankin, syntynyt Suomessa ja saanut oman kodin heti 7 viikkoa vanhana. Rokin haimme Nastolasta missä se oli syntynyt saman perheen ajokoiralle ja pystykorva-noutajamixille. Rokinkin elämänilo on kasvanut hurjasti sen jälkeen kun oma veli oli hyväksytty osaksi perhettä. Näillä kahdella riittää vauhtia ja iloa!

Rokki