Kuinka Shaggy päätyi meille

Enpä olisi vielä vuoden 2010 alussa arvannut, että jo kevättalvella meillä asustaisi pieni hauveli Romaniasta. Säkki (tai Shagie kuten passissa lukee, rakas lapsi ja nimien määrä jne.) pääsi kyllä yllättämään täysin. Olin katsellut jo hyvän aikaa muutaman järjestön sivuja, jotka auttavat koiria ulkomailla ja tuovat niitä Suomeen adoptoitavaksi. Shaggy tuli Suomeen Kodittomien Koirien Ystävät ry:n kautta, heidän sivuillaan näin ensimmäisen kerran kuvan pojasta www.koirienystavat.com (Shaggy löytyy osiosta 2009 kodin saaneet). Shaggy kuuluu niihin onnekkaisiin, jotka oli jo tuotu Suomeen odottamaan omaa pysyvää kotia. Suomeen tuodut koirat ovat kotihoidossa jollakin, joka ilman korvausta haluaa auttaa löytämään kodin koiralle. Shaggy asusti Helsingissä, sen esittelytekstin alla oli linkki kodinetsintäblogiin http://koditonshaggy.blogspot.com/. Sinnehän minäkin toki sitten itseni klikkasin. Aloin lukea blogia - luin kaikki postaukset siltä istumalta. Mirzan kirjoitettua kuinka Shaggy toivoi omaa kotia Joulupukilta mutta ei saanut sitä, olin jo täysin menetetty tapaus.

Eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa neuvottelut avopuolison kanssa (jota muuten ei tarvinnut suostutella ollenkaan sen jälkeen kun oli lukenut Shaggyn blogia) ja täyttää kiinnostuslomake yhdistyksen sivuilla. Olimme jo pidemmän aikaa halunneet toisen koiran Rokin kaveriksi, joka oli selvästi passivoitunut ja kärsi kaverin puuttumisesta. Rokin pentuaika oli kuitenkin melko hankala eroahdistuksineen kaikkineen, joten pennun hankinta suorastaan kauhistutti. Me ehkä tarvitsimme toista koiraa jossain vaiheessa, mutta Shaggy tarvitsi meitä nyt. Siispä täytimme lomakkeen ja jäimme odottelemaan jännityksellä kelpuutettaisiinko meitä "adoptiovanhemmiksi".

Hyvin kävi ja matkustimmekin Rokin kanssa tapaamaan tulevaa pikkuveljeä, tai ainakin ottamaan selvää hyväksyisikö Rokki Shaggyn kaverikseen. Lopputulos onkin nähty Shaggyn blogissa eli pojista tuli veljekset :)