Elämää pennun kanssa

..nimittäin Shaggyn. Shaggy on 3-vuotias pikku nöpönenä, täysi pentu edelleen. Poika innostuu helposti, syttyy sekunnissa eikä tahdo helposti rauhoittua. Eipä ole kerta eikä kaksikaan kun lenkillä riehuvaa liehuturkkia on ihasteltu ja kommentoitu että "vooi, se taitaa olla pentu..". No niin on, eikä taida olla aikuistumassa ihan heti. Töistä kotiin tullessa ei voi tervehtiä oikeastaan ollenkaan, ettei tule pissa pelkästä jälleennäkemisen riemusta. Pihalla pienikin ärsyke saa pojan riekkumaan ja hyökkäämään viattoman isoveljen kimppuun naskalihampaineen. Lenkin jälkeen hississä jos sattuu katsomaan Säkkiin päin, alkaa armoton innokas läähätys ja häntä paukkuu hissin seiniin. Sellainen on Säkki, aina innokas.

Sisällä ollaan välillä ihan pulassa kun isovelikin innostuu leikkiin ja pojat juoksevat ja painivat pitkin lattiaa. Siinä ovat vaarassa niin pojat itsekin kuin kodin irtaimisto ja ihmiset kun vähän vajaa (päästä etenkin) 40 kiloa koiraa sinkoilee seinältä toiselle. Päivisin näillä kahdella on vähän kyseenalainen vakioleikki - sängyn valloitus. Kuvio menee niin, että Rokki nukkuu sängyssä, mutta Säkki päättää että uni riittää jo. Sen jälkeen ryhdytään hyppimään sänkyä vasten ja puraisemaan joka hypyllä veljeä. Rokki yrittää olla kuin ei huomaisikaan, vaikka henki ei tahdo kulkea kun pieni piraija puree kaulasta. Lopulta sekin luovuttaa ja alkaa hyökkäillä ja murista sängyltä takaisin. Lopputuloksena lakanat ja peitot löytyvät tuhannen mutkalta eikä päiväpeitosta ole enää tietoakaan. Pitäisi varmaan kehittää jokin kiinni naulattava malli että pysyisi edes päivän paikallaan..

Shaggy oli aiemmin kova varastelemaan vaatteita ja tavaroita, nykyään sitä sattuu enää harvemmin. Se on oikeastaan todella kiltti koira jos pikkuvikoja ei lasketa. Luulen, että vanhempi jo tavoille oppinut koira on auttanut sitä sopeutumaan nopeasti ja oppimaan talon tavat. Ruoan hotkiminenkin on jo ohitsemennyttä aikaa; on varmaa ettei veli tunge kupille joten ehtii vähän nautiskelemaankin. Rokki puolestaan on ollut aina nirso, se ronklasi jo osan ensimmäisestä ateriastaan meillä. Säkin myötä ruoka on alkanut maistua huomattavasti paremmin, varmaan osaksi siitä syystä että rymyäminen vie energiaa. :)

Tuntuu kummalliselta ajatella kun katsoo sängyssä selällään loikoilevaa koiraa, että se on joskus asustellut tarhalla Romaniassa. Säkkihän on siitä onnekas että se on päässyt tarhalle jo pentuna eikä ole joutunut elämään kadulla. Olen itse todella herkkä kaikelle, mikä liittyy eläinten huonoon kohteluun. Minä en voisi mennä Romaniaan auttamaan, minä voin pahoin jo kotimaisista eläinrääkkäysuutisoinneista. Onneksi moni muu pystyy siihen, iso kiitos ja hatunnosto heille.

Tässä vielä yksi, ilmainen ja helppo tapa jeesata vähän romanialaisten koirien elämää. Voit liittyä maksutta kky:n tukijaksi: http://sharewood.org

Loppukevennyksenä vähän poikien revittelyä koirapuistossa viime kesänä: